Nyt viime viikon ajan mulla on ollu aivan mieletön meno päällä jatkuvasti. Oon mukana koulun joulujuhlan johtoryhmässä, joten oon käsikirjotellu ja ideoinu sitä. Tanssissa on aivan kauhee olo aina välillä, ku ajattelee aina että "eikä, en osaa, noi kaikki on nii hyviä" ja sit yrittää treenata kotona mut ei oikee pysty tääl meiän mini kerrostalokämpässä tehä mitää liikkeitä kunnolla... Sitte koulu. ah. Koulu nyt menee mite menee ja se näkyy kyl opettajien suhtautumisessa. Mul ei oo koskaa enää nykyää läksyjä tehtynä, koska lykkään niitä ihan liikaa. Sitte on tottakai myös piano, jonka oon kyllä ajatellu lopettavani tässä jossain vaiheessa. Ja sitte vielä viimeviikolla oli yhteensä suunnilleen 12 tuntia teatteritreenejä, ja kahen viikon päästä esitys...
Ja sitte vielä se, kun mä vihaan sitä ku ihmiset on synkeitä. Ne levittää vaan ankeeta fiilistä eikä nää missään positiivisuutta. Yritän aina aamulla asennoitua siihen, että joku varmasti tänään vittuilee ja ärsyttää, mutta se on sen ihmisen oma ongelma, enkä sais antaa sen vaikuttaa mun omaan päivään. Mutta näköjään se on muhunki sitte tarttunu... Äh.
Oon kuitenki selviytyny tästäki viikosta. En tiedä ees miten se on mahollista. Loppujen lopuks, joo, mulla oli pitkät, todella väsyttävät ja rasittavat teatteritreenikerrat viikonloppuna. Mutta näin kaikkia ihania, tärkeitä tyyppejä ja vietin niiden kanssa aikaa. Ja tanssi taas antaa mulle olon siitä, että voin liikkua sillä tavalla, mikä on mulle tärkeetä ja ihanaa ja hauskaa. Koulussa mä joka tunti kuitenki opin jotain. Mun pitää vaan löytää itelleni sopiva oppimistaktiikka. Johtoryhmä on aika kiireistä ja stressaavaa, mut samalla se antaa vastuuta, ja mä tykkään tehä sitä. Tunnen itteni tärkeeks. Pianotunnille ei koskaan jaksais lähtee, mut sit ku siellä on, on tosi kivaa ja tajuun, miks oon taas jaksanu raahautua sinne.
Ihan varmasti jollain muulla on tällanen masis-stressi-paine-argh-fiilis tälleen marraskuun lopulla. Mä voin sanoo omasta kokemuksesta, et synkistely ei auta yhtään mitään tai ketään. Aluks se ehkä tuntuu ihan hyvältä vaihtoehdolta, mut pidemmän päälle se on vaan rasittavaa. Kuuntele joku energinen biisi, syö ihan liikaa suklaata ja unohda stressi hetkeks. Se on tosi vapauttavaa. Päivä kerrallaan, nii kyllä se pimeys kohta loppuu :)
- martta ♥