Meidän täytyy keksiä säännöt rakkaudelle.
Ja rakastaa niiden rajoissa. Hiljentää risteyksiin ajoissa.
Ja rakastaa niiden rajoissa. Hiljentää risteyksiin ajoissa.
Meidän täytyy keksiä säännöt rakkaudelle.
Ja rakastaa niiden rajoissa. Kääntyä kotiin ajoissa.
Ja rakastaa niiden rajoissa. Kääntyä kotiin ajoissa.
Ylläoleva biisi on ehkä mun tänhetkinen lempparikappale, se on nii kaunis ja jotenki puhutteleva. Toi on yks ainoista biiseistä, joka saa mut joka ikinen kuuntelukerta hirveen herkkään ja runolliseen tilaan :D Jes, Anna Puu, lisää tätä!
En tiiä mikä ihme kausi nyt on alkamas mun päässä, mut oon alkanu miettii tätä maailmaa vähä sillee syvällisemmin ja pohdiskelevasmmin. Miks me ollaan tälläsiä? Tai miks joku on ylipäätään mun kaveri? Miks just se tyyppi tykkää musta tai minkä takii appelsiini on oranssi? Mä en tiiä loppujen lopuks melkeinpä mitään. Okei, tiiän miks lehdet on vihreitä ja minkä takia mun paidassa on suklaatahra, mut loppujen lopuks ne on aika vähäpätösiä asioita. Ainoo, minkä mä tiiän on se, että kaikkee ei voi saada ja elämä jatkuu. Ne on ne kliseiset asiat, mitä kaikki aina sanoo, mut ne on oikeesti totta. Jos mä haluun hengata kaverien kaa ni en voi samalla tehdä enkun kirjallisuustehtävästä maailman hienointa. Jos mä taas kaadun naamalleni loskaan, ni vaikka kaikki nauraa ja voi olla vähä nolo fiilis ni silti ens kerralla se on joku muu, joka onnistuu tekemään ihan saman jutun.
En oo ehkä paras piirtämään tai luistelemaan tai jonkun muun lajin taituri, mut oon alkanu hyväksyy itteni virheet ja yritän nauraa, vaik oiski pieni kuhmu päässä sen jälkee ku kävelin seinää päin.
Viime viikonlopun vietin mun tosi hyvien kavereiden kaa yhessä ratsastuspaikassa Länsi-Suomessa. Oli überkivaa vaa chillailla ja ratsastella ja syödä, plussana kaikki tyhmät jutut, mille sai nauraa maha kippurassa. Mä tykkään ihan hirveesti päästä viikonlopuks jonnekki muualle ku Pääkaupunkiseudulle. Siel unohtaa kaiken, mitä kotona on stressattavaa, tai minkälaista roolia pitää vetää. Mul on just sellanen fiilis, mikä joissain kylpylöiden mainoksissa on, et 'takasin tullessa on taas täynnä virtaa ja jaksaa arjen kiireissä' :D En tiiä olinko sekä meno- että tulomatkalla nii energiaa hehkuva, et kaikki mahdolliset mummelit näki tilaisuutensa tulleen ja tuli selittää mulle mm. niiden keskosina syntyneiden tyttärien sydänläppäongelmista. No, jonkun niiden mummojenki kaa on juteltava ;).
Ylläoleva kuva on pienen pienestä Kosti- nimisestä koirasta, joka oli meijän huonekaverina (ja herätyskellona♥) Se on ehkä mun näkemistä koirista kaikkein retardein ja se oli vaan niin sulonen ja reppana ettei siitä voinu olla pitämättä. (:
Toivottavasti ei ollu liian syvällistä ja tylsää, saa antaa palautetta :D
With love,
Linnea ♥
must tollaset ajattelevuuskaudet on niin parhaita, niit juttuja on niin kiva miettiä, vaik ne onki tosi vaikeita asioita! ärsyttää ku välil ei vaan yhtään sit taas ajatus kulje, et nauti siitä sen hetken ku voit :D mut siis ootas vaan ku tuut kallioon ukrin filsantunneille nii saat mindfuckata siel mielin määrin miettien miks appelsiinit on oransseja...
VastaaPoista