On niin helppo olla onnellinen

Scandinavian Music Group - Lupaus kesästä

 "Älä enää itke mies, ilmassa on lupaus kesästä!" Kuvaa aivan täydellisesti mun ajatuksia! Ihanaa, vihdoinkin, vihdoinkin on kevät! Ainakin fiilikseltä. "Tämä viikko mennään vielä talvisissa ilmoissa.." pyh pah me ei uskota niitä! On käsittämättömän riemukasta, kun kävelee treeneihin siinä puol seiskan aikoihin ja huomaa et hei, täällähän näkee viel nenäänsä pidemmälle. Koko ajan tulee valosampaa ja lämpimämpää päivä päivältä ja aste asteelta. Eihän huhtikuuhunkaa oo ku enää kuus päivää ;)

Mulla on ollu überkiireistä koko kevään ja nyt vihdoin tuli esiin tämä edellinen viikonloppu, jollon mul ei oikeestaan ollu yhtään mitään! No okei, jos viittä siivoustuntia ei lasketa mukaan. Heti perjantaina päätin, et haluun viettää tän viikonlopun ilman mitään stressii tai tarkkoja aikatauluja ja alotinki sen menemällä Martan kaa leffaan ja syömään. Käytiin kattoo Särkynyt -niminen draamaleffa, ja voin suositella sitä sellasille, jotka osaa ja jaksaa kattoo vähä muitaki ku sellasia hömppä-aivot-narikkaan-komedioita. Oli aiheeltaan aika raskas, ja ihan lopussa piitkästä pitkästä aikaa itkin leffassa. Huh. Martta oli kova jätkä ja se ei itkeny. Nolis. Leffan jälkee oltii ajateltu mennä Vapianoon syömään, mut hehheh, me ei tajuttu sitä tilaussysteemiä ja hipsittiin sieltä vähin äänin lähimpään picniciin kanasalaateille. Joku saa tulla joskus opettaa meille, miten se tilaus ym. hoituu, ku ollaan vähä (liianki) alkeellisia :D




Lauantaina sain vihdoin tehtyä pitkään to do -listalla olleen asian, eli käynnin jäähallin kirppiksellä! Mentiin siskon kaa sinne aamusesta. Olin etukäteen ajatellu etten osta paljoo mitään, vaan säästän rahaa muihin menoihin. Kappas vaan, mikä yllätys, takasin tultiin reput ja kangaskassi täynnä vaatteita. Yllätyin vähäsen kirpparin tasosta, koska aattelin, ettei valtterin jälkeen mikään voi enää olla hyvä. Kirpparilla oli tosi paljon erityyppisiä myyntipöytiä moneen makuun. Suosittelen, mä pärjäsin 13 eurolla ja sain itelleni sillä kahdeksan vaatekappaletta: uuden uutukaisen hameen, mekon, shortsit, lökärit, t-paidan, kaks vyötä ja huivin :)  Alla vaatekaapin uusia tulokkaita, kirppislöytöjen lisäksi kaverilta saadut pirtsakan keltaset farkut. Kaikkia edellämainittuja ei valitettavasti näy, koska ne ei ollu filmaattisella tuulella. Sori.

 
En tiiä, et muistaako kukaan enää sellasta lastenohjelmaa ku Onnea on? Sen ideana oli et aina oli kuvattu jostain lapsesta sellanen pieni klippi, jossa se tekee jotain mukavaa, esim. hakee ihan itse postin. Anyway, tää ohjelma muistu mun mieleen täs hiljattain ja aattelin, et voisin tähän postaukseen kirjottaa muutaman lainin, joista mulle tulee hyvä mieli. Pieniä asioita, jotka piristää arkea. Ok, tästä lähtee Linnean lastenohjelmapläjäys:

Onnea on, kun saa astua melkein sulaneelle jäälle, ja siitä kuuluu monta räksähdystä.
Onnea on, kun kävelee kevätauringossa pienen pätkän paljaalla asfaltilla.
Onnea on, kun herää tunnin ennen herätyskelloa kouluaamuna aivan virkeänä.
Onnea on, kun tuntematon ohikulkija katsoo silmiin ja hymyilee lämpimästi.
Onnea on, kun joku valitseekin sen pienemmän puoliskon jaetusta herkusta.

Noniin, siinä teille onnea moninkertaisesti. Nauttikaa keväästä!

♥: Linnea

Päivä on laskeutunut kaupungin taakse

Mulla on taas ihan supertaiteellinen viikko takana! On ollu normaalisti piano- ja tanssitreenejä, ja sit torstaina, perjantaina ja tänään lauantaina yhteensä 13 tuntia teatteritreeniä. Voitte uskoo että siinä menee hermo itse kullakin, puhumattakaan meiän yleensä niin kärsivällisistä ohjaajista jotka on nyt menettäny täysin malttinsa meidän suhteen. Se on kyllä ihan ymmärrettävää, ja ehkä arvattavissakin.

Mulla oli kauhee kriisi tänään treenien jälkeen; halusin jäädä kaupunkiin tai tehdä jotain kivaa, mutta mulla ei ollut yhtään rahaa tai oikeestaan mitään seuraakaan. Lähin siitä kotiin, mutta lähin melkeen saman tien takasin. Hyppäsin 55-bussiiin ja menin päättäriltä päättärille. Kävelin hetken keskustassa ja lähdin melkeen heti takasin, taas päättäriltä päättärille.
 Mul on joku outo obsessio busseihin, ratikoihin, juniin ja ylipäätään kaikkiin julkisiin liikennevälineisiin. Varsinki jos paistaa aurinko, ei oo kiire mihinkään, pitkä matka edessä, on musiikkia ja pääsee istumaan bussissa just siihen etummaiseen penkkiin, niin että näkee just hyvin eteen ja oikeelle, niin mä meen oikeesti johonkin puoliks transsiin. Tänään just mun bussiseikkailussa yhdisty noi kaikki asiat ja näytin varmaan oudolta kun hymyilin sille ikkunalasille koko ajan. Bussi on mun vakkari miettimispaikka. Selvitän mun pään aina pitkällä kotimatkalla. Oonksmä oikeesti outo vai tekeeks muutkin tällee? :D
 Siinä matkalla teatterille ja kaupunkiin, kotiin, kaupunkiin ja takas kotiin mulla oli siis aika paljon aikaa miettiä syvällisiä asioita. Esimerkiks mietin, miten ihmeessä mä jaksan odottaa seuraavaan torstaihin että nään näitä kaikkia ihania uudestaan, saan tanssia niin kovaa kun lähtee, käydä kohtauksia läpi ja sekoilla ruokalassa. Tulin siihen lopputulokseen, että näitä välipäiviä ei voi mitenkään pyyhkiä pois, vaikka miten haluais. Ne kannattaa siis käyttää niin hyvin kuin vaan voi. Päätin nyt siis ottaa kaiken irti vikasta viikonloppupäivästä, panostaa yt:n kokeeseen ja saada siitä tosi hyvän numeron, syödä ja nukkua hyvin, hymyillä paljon ja ehkä sitten torstai tuleeki nopeemmin(?)...
 Tää filosofia käy aika moneen samanlaiseen tilanteeseen; jos aika kuluu kuolettavan hitaasti, yritä tehä jotain tosi tosi hauskaa tai jotain mistä tuut ite onnelliseks; vaikka se oiskin pitkiä, turhia bussimatkoja. Kun tällasia asioita tekee joka päivä, voi se jokaisen oma "torstai" tullakin paljon nopeemmin.

Olipa se syvällistä.

<3:Martta

Mission completed

Eilen se tapahtui! Finally sweet sixteen :) Kaikkien facebookin onnittelujen jäljiltä "kiitos :)" - kommentti on vahvasti hallussa, enkä  onnistunu laittaa ees hymiöitä väärin päin. Hyvä mä!  Ei ees tuntunu synttäreiltä, ihan normipäivä vaan. Paitsi et söin ihan älyttömästi kaikkee makeeta ja sokerista ♥ Lahjaks sain mummon kutomat villasukat, huivin, karkkia, keittokirjan, muumioppaan ja itse tehdyn lahjakortin, jolla saan valita joko korvareiät ja korvikset tai hajuveden. Jippii!

Eilen oltiin myös Martan ja Raunan kaa kattomassa meijän kaverin/kavereiden teatteriesitystä. Oltiin lunastamassa lippuja tuntii aikasemmin, niin ku pitääki, ja käytettiinki se tunti sitte kuvaillen ja nauraen ja jutustellen. Päätettiin siinä tunnin sisällä, et "joo, puhutaanki vaa ruotsia!" Oli superhauskaa kävellä jossai S-marketin käytävillä puhuen aivan täydellistä ja laadukasta ruotsia, like always, ja ihmiset luuli oikeesti et me ollaan suomenruotsalaisia. Hehehe, lankaan menitte!

Yllä ote muumioppaasta, viimestä riviä mä ainaki alan tästä hetkestä alkaen toteuttaa. ;) Muuten, sain mun kaikki kalliopaperit vihdoin valmiiksi ja palautin ne tänää opolle! Ihanan vapauttava tunne, nyt vaan peukut pystyssä 13.6. asti... :)  Nyt kuitenki jo seuraava mission koputtelee ovella eli äikän lopputyö. Joten pideimmittä puheitta tää tyttönen paneutuuki nyt seuraavaks siihen ku deadline onki jo huomenna, hups!

With love,

Linnea ♥

Aina ei naurata

Yhden ihmisen varaan ei voi kasata liikaa oletuksia tai se voi romahtaa. Samaan aikaan ei vaan voi olla kaikkea; täydellinen oppilas, hyvä kaveri, aina pirteä, aktiivinen harrastaja ja henkisesti täydellisessä jamassa.
 En jaksa enää sitä kaikkea painetta mitä muhun kasaantuu. Voi kuulostaa vähän oudolta jos ajattelee et en oo mikään täydellinen oppilas, mutta just nyt kaikki tuntuu vaan menevän päällekkäin ja kasaantuvan isoks palloks mitä ei voi mitenkään hallita.

Välillä on ihan ok olla vaan hiljaa, miettiä omia asioita ja jättää muut toiselle sijalle. Olla vähän itsekäs ja setviä omia juttuja. Ei oo tervettä koko ajan viihdyttää ja piristää muita, vaikka todellisuudessa tarttis ite piristäjää ja jotain jolle vois vaan vuodattaa asioita kunnes kaikki ois ulkona ja aivot viilenis hetkeks.

Nyt just on ihan hyvä olo. Tee ja pehmolelut auttaa.

Martta