Mulla on taas ihan supertaiteellinen viikko takana! On ollu normaalisti piano- ja tanssitreenejä, ja sit torstaina, perjantaina ja tänään lauantaina yhteensä 13 tuntia teatteritreeniä. Voitte uskoo että siinä menee hermo itse kullakin, puhumattakaan meiän yleensä niin kärsivällisistä ohjaajista jotka on nyt menettäny täysin malttinsa meidän suhteen. Se on kyllä ihan ymmärrettävää, ja ehkä arvattavissakin.
Mulla oli kauhee kriisi tänään treenien jälkeen; halusin jäädä kaupunkiin tai tehdä jotain kivaa, mutta mulla ei ollut yhtään rahaa tai oikeestaan mitään seuraakaan. Lähin siitä kotiin, mutta lähin melkeen saman tien takasin. Hyppäsin 55-bussiiin ja menin päättäriltä päättärille. Kävelin hetken keskustassa ja lähdin melkeen heti takasin, taas päättäriltä päättärille.
Mul on joku outo obsessio busseihin, ratikoihin, juniin ja ylipäätään kaikkiin julkisiin liikennevälineisiin. Varsinki jos paistaa aurinko, ei oo kiire mihinkään, pitkä matka edessä, on musiikkia ja pääsee istumaan bussissa just siihen etummaiseen penkkiin, niin että näkee just hyvin eteen ja oikeelle, niin mä meen oikeesti johonkin puoliks transsiin. Tänään just mun bussiseikkailussa yhdisty noi kaikki asiat ja näytin varmaan oudolta kun hymyilin sille ikkunalasille koko ajan. Bussi on mun vakkari miettimispaikka. Selvitän mun pään aina pitkällä kotimatkalla. Oonksmä oikeesti outo vai tekeeks muutkin tällee? :D
Siinä matkalla teatterille ja kaupunkiin, kotiin, kaupunkiin ja takas kotiin mulla oli siis aika paljon aikaa miettiä syvällisiä asioita. Esimerkiks mietin, miten ihmeessä mä jaksan odottaa seuraavaan torstaihin että nään näitä kaikkia ihania uudestaan, saan tanssia niin kovaa kun lähtee, käydä kohtauksia läpi ja sekoilla ruokalassa. Tulin siihen lopputulokseen, että näitä välipäiviä ei voi mitenkään pyyhkiä pois, vaikka miten haluais. Ne kannattaa siis käyttää niin hyvin kuin vaan voi. Päätin nyt siis ottaa kaiken irti vikasta viikonloppupäivästä, panostaa yt:n kokeeseen ja saada siitä tosi hyvän numeron, syödä ja nukkua hyvin, hymyillä paljon ja ehkä sitten torstai tuleeki nopeemmin(?)...
Tää filosofia käy aika moneen samanlaiseen tilanteeseen; jos aika kuluu kuolettavan hitaasti, yritä tehä jotain tosi tosi hauskaa tai jotain mistä tuut ite onnelliseks; vaikka se oiskin pitkiä, turhia bussimatkoja. Kun tällasia asioita tekee joka päivä, voi se jokaisen oma "torstai" tullakin paljon nopeemmin.
Olipa se syvällistä.
<3:Martta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti