FAKTA HOMMA eli 10 random faktaa itsestäni

1. Olen tunteellinen
En tiedä kyllä mistä tää johtuu. Mutta kaikki jotka mut tuntee voi olla samaa mieltä siitä että itken aina ja kaikkialla ja kaikesta, ihan mistä vaan. Yhtäkkiä saattaa tulla flashback johonkin ihanaan juttuun tai joku kohtaus saattaa olla tunteellinen teatterissa ja purskahdan yhtäkkiä itkuun. Pienenä olin vielää viissataa kertaa herkempi kun nykyään.

2. Huoneeni seinä on keltainen
Keltanen on mun lempiväri, ja käytän sitä kaikessa aika paljon! Se myös kuvaa mua aika paljon, koska oon luonteeltani tosi pirteä ja nauran paljon.

3. Poden sillointällöin mini-identiteettikriisejä
Aina jos tutustun johonkin mielestäni tosi huippu-ihmiseen, voi olla että rupean matkimaan sitä tahallani tai tahattomasti. En vaan oo ihan varma siitä kuka oon vielä. Joten jos rupeen toistelemaan sun sanontoja tai tapaa nauraa niin luultavasti vaan tykkään susta tosi paljon ihmisenä ja yritän olla samanlainen kuin sä :)

4. Tänä vuonna aion juosta pellolla
Hahahaa! Tästä puhun aina ja koko ajan. Oon halunnut toteuttaa tän villin elokuva-pellollajuoksu-skenaarion niin pitkään kun muistan, ja mulla on todella tarkat visiot siitä että mitä laitan päälle yms. Kuka veis mut kesällä pellolle..?

5. Olen ankara itselleni (ja muille)
Saan välillä ihan kauheita kohtauksia vaikka kesken säveltämisen tai laulamisen, että "raah en osaa mitään tää on turhaa paskaa". Mun mielestä ne on ihan tarpeellisiakin välillä, että aivot puhdistuu :D Voin olla välillä myös vähän ärsyttävän nipo joissain asioissa, kuten jos pitää olla hiljaa treeneissä, mulla ei oo mitään ongelmaa huutaa kurkku suorana että nyt perkele sulkekaa ne suut. 

6. Mulla tulee ikävä muita todella helposti
En taaskaan tiedä miksi; ehkä tää liittyy mun herkkyyteen jollain tasolla...?

7. Mulla on sängyssä yhteensä ehkä viisi tyynyä
En vaan pysty nukkumaan yhdellä. Tai pystyn, mutta se on tosi vaikeeta. Ja mulle on hankittu höyhentyyny ihan vaan koska ruinasin sitä niin pitkään.

8. Mulla on suunnitelmia
Tulevaisuuden varalle siis. Oon oikeestaan tehnyt kokonaan A- ja B-vaihtoehdon ittelleni kaiken suhteen.

9. Oon todella intohimoinen
Tämä tarkoittaa siis sitä, että multa yleensä löytyy vahva mielipide kaikkeen.

10. Mua väsyttää
Moikka, meen nyt nukkumaan!

<3: Martta

Aina ei vaan jaksa

Huh. Mulla on ollu ihan järkyttävän raskas kevät kaikin puolin. Kaikkee mahollista pitäis ehtii tehä, ja sen lisäks vielä hoitaa kouluki kunnialla loppuun asti nää pari viimestä kuukautta. Mut mitä pitää tehä, jos on niin paljon tekemistä, ettei ehdi tehä mitään? Sekunnit, minuutit, tunnit, päivät, viikot valahtaa ohi nii, että silmissä vilisee. "Hei vähä hauska juttu tapahtu eilen, eiku olikse toissapäivänä, eiku kaks viikkoo sitte, tai en mä enää muista." Ihan niiku pikakelais elokuvaa eteenpäin, missä päähenkilön saa harteilleen hirveesti paineita ja ongelmia, ja kun se ratkasee ne, nii tulee onnellinen loppu. Missä mun onnellinen loppu on? -Tuhansien kilometrien päässä.

Kaiken maailman syiden takia tuli eilen mönkään menemisestä mieleen yks suomalainen leffa, joka ilmesty jo muutamia vuosia sitte: Sooloilua. Ei oo mun mielestä mikään kovin kummonen elokuva, mut siin on yks aivan loistava henkilöhahmo, nimittäin Kristiina Elstelän esittämä itsepäinen mummo. Leffassa se mummeroinen sanoo päähenkilölle näin: "Minulla on kaksi elämänohjetta, yksi miehille ja yksi naisille. Miesten on se, että älä ikinä jätä vaimoasi. Naisten on se, että kun kaikki menee pieleen, paista pannukakku." Näinpä mä sitte toteutin vanhan kansan neuvoja ja sain nipistettyy aikaa leipomiseen. Sen verran sovelsin, että tein pannukakun sijasta juustokakun, mutta eipä sen nyt niin väliä. :) Suosittelen, koska uskokaa tai älkää, leipominen on aika terapeuttista tekemistä. Pitää keskittyä täysillä siihen mitä on tekemässä, eikä aikaa jää minkään muun turhan tai stressaavan ajatteluun. Päätinpä siis antaa teillekin mahdollisuuden terapiajuustokakkuiluun, joten tässäpä tulee ohje, joka on Leila Lindholmin Pala kakkua -ja paljon muuta - kirjasta.

New Yorkilainen mustikka-juustokakku

Ainekset:

• 300 g digestivekeksejä
• 150 g voita tai margariinia 
• 600 g Philadelphia-tuorejuustoa
• 2½ dl maitorahkaa
• 1 dl sokeria
• 1 dl maissitärkkelystä
• 2 tl vaniljasokeria
• 3 kananmunaa
• 1 dl kuohukermaa
• 200 g valkosuklaata
• 1½ dl mustikoita

1. Kuumenna uuni 175 asteeseen.

2. Murskaa keksit hienoksi ja sekoita muruihin sulatettu voi.

3. Painele keksiseos halkaisijaltaan 24cm:n irtopohjaisen teflon vuoan pohjalle.

4. Esikypsennä pohjaa uunin keskillä n. 10 min. Jäähdytä.

5. Vatkaa tuorejuusto ja maitorahka keskenään kulhossa ja lisää sitten sokeri, maissitärkkelys ja vaniljasokeri.

6. Lisää juustoseokseen yksi kananmuna kerrallaan ja lopuksi kuohukerma.

7. Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa ja lisää seokseen.

8. Kaada juustokakkuseos keksipohjan päälle vuokaan ja ripottele päälle mustikat.

9. Kypsennä kakkua uunin keskiosassa n. 40 min. Peitä foliolla, kun kakku on tullut kullankeltaiseksi, jotta se ei tummu liikaa.

10. Sammuta uunin virta ja jätä kakku jälkilämpöön n. 30 minuutiksi.

^^Ite pidin aika paljon kauemmin uunissa, jotta kypsyi, mutta omaa harkintaa saa käyttää. :)

Sitten vielä lopuks sellanen biisi, joka saa mut aina paremmalle päälle, ja aattelemaan, että mä oon hyvä just tälläsenä ja tuun vielä onnistumaan. Tiiän, että on radiossa aika puhkikulutettu kappale, mut oon löytäny siit jonkun uuden piirteen, joka ainaki mulla toimii tsemppaajana.

♥: Linnea

Clap clap tappy tap

Mulla kului viikonloppu ihanissa merkeissä isoskoulutuksessa Seinäjoella. Oli taas mahtava meno ja parhaat ihmiset! Oli sunnuntaina aika surullinen tunnelma kun tajuttiin että se oli viimenen koulutus, ja ennen ensi kesän ripareita ei oo yhtäkään tapaamista! :(
 Näistä ihmisistä on muodostunut mulle ikäänkuin turvaverkosto, johon voi luottaa ja joiden kanssa voi nauraa ja tehdä kaikkea hullua. Varsinki se, että koulutukset on aina joko saaressa tai seinäjoella takaa sen, että pääsee aina sillon tällön pois täältä kaupungin hälinästä, voi hyvin vaihtaa farkut verkkarihousuun ja sutaista hiukset nutturalle. Ei tarvitse vetää mitään roolia, vaan voi olla rauhassa se kuka on.

SINÄ 98-(TAI 97-)NUORI JOKA ETSIT MUKAVAA, YHTEISÖLLISTÄ JA PARASTA RIPPIKOULUA IKINÄ, KÄY KATSOMASSA INFOT TÄÄLLÄ! Ahis on paras koskaan ikinä, ja kavereita saa kaikilta ripareilta. Yhteydenotto kavereihin ei jää ripariin, vaan tapaamisia, koulutuksia ja muuta kivaa on paljon leirin jälkeenkin! :) En ole katunut valintaa hetkeäkään!

Viikonlopun jälkeen pitäis kuitenkin jaksaa taas lähteä tallustamaan koulutielle. Wish me luck...

<3:Martta

Fairytales make you fly

Olipa kerran pieni peikkotyttö, joka oli hyvin onnellinen. Hänet oli nimittäin juuri armahdettu kokonaan-mökillä-tylsää-pääsiäislomasta, ja nyt hänellä olisi aikaa tehdä vaikka mitä. Torstaina heti koulusta tullessaan pikku-peikko aloitti lomansa leipomalla sitruuna-marenkipiirakan. Siitä tuli erittäin, erittäin herkullista ja peikkotyttö oli piiraaseensa hyvin tyytyväinen. Hän kävi illalla nukkumaan iloisena siitä, että saisi vihdoinkin nukkua suloiset kauneusunensa kokonaan.
Seuraava päivä koitti ihanissa tunnelmissa: tyttö nukkui pitkään, söi täydellisen aamupalan ja hiiviskeli kevyessä peikkokimonossaan koko aamupäivän. Sitten peikkoperhe päätti lähteä reippailuretkelle. Tästä ei tyttö niin ilahtunut, mutta retkestä tuli yllättäen hauska, sillä tyttö nappasi kameran mukaansa ja näppäili luontokuvia aurinkoisessa talvisäässä.

Kotiin palattuaan peikko aloitti lukemaan juuri lainaamaansa kirjaa. Kirja osottautui hyväksi, ja hän lukikin koko kirjan yhdessä hujauksessa.

Loppulomalla pikku-peikkonen teki paljon hauskoja asioita. Hän vietti täydellisen päivän yhden rakkaan ystävänsä kanssa menemällä kirpputorille, syömään, elokuviin ja muuten vain pitämällä hauskaa. Hän myös loihti jos minkäkinlaisia pää- ja jälkiruokia, nyt kun niiden tekemiselle oli viimeinkin aikaa. Hän söi peikkomahansa täyteen -mitäpä muutakaan kuin Rölli-pääsiäismunia ja nukkui ja nukkui ja nukkui.

Muutaman päivän päästä loma olikin jo viilettänyt ohitse ja oli taas aika palata koulun penkille. Jokaikinen asia, joka saattoi mennä pieleen meni pieleen. Ennen kiltistä tyttösestä tuli hurjistunut peikkopaholainen ja hän huusi ja kiljui ja ärhenteli. Tätä jatkui, kunnes! Kunnes peikko löysi tietokoneeltaan järkyttäviä kuvia ystävästään, jolla oli silloin syntymäpäivät, ja tietenkin julkaisi ne ystävänsä facebook-aikajanalle. Oi sitä riemua ja naurunpyrähdyksiä! 

Kaikkia näitä kokemuksia rikkaampana peikko huomasi, että jotkut henkilöt ovat vain luotuja lomalle, ja niinä harvoina hetkinä kun lomaa on, niistä pitää ottaa kaikki ilo irti!

♥: Linnea