Palanut kieli (levollinen olo)

Syksy on tulossa taas, kovaa vauhtia, se lentää kohti ja kaataa maahan keltaisten lehtien joukkoon. Syksy on mun lempiaikaa. Syksyllä on mun synttärit, syksyllä on värikästä ja vähän koleaa, syksyllä juon teetä liian paljon ja pidän mummin kutomia kutittavia villasukkia ja hiippailen niissä ympäri kotia. Syksyllä kaivan taas kaikki kirjat esiin ja pidän omia lukuhetkiä, menen parvekkeelle viltin kanssa katsomaan kun siinä vieressä sataa. Syksyllä kävelen kumppareissa ja hypin lehtien seassa ja pyöräilen viimeiset kerrat, nautin auringon viime säteistä ja hymyilen. Syksy on kiva.

#deep

Oon pyöriny viimeaikoina paljon vähemmän vanhojen kavereiden kanssa ja hankkinu vähän enemmän pitoa mun "kevyempiin" kaverisuhteisiin. Oli tosi hassua aluks, mutta nyt mä oon jo ihan tottunut. Asiat vaan muuttuu. En kyllä halunnu hyväksyä sitä ensin. Velloin vaan siinä miten tyhmää kaikki on ja etten haluu että mikään muuttuu. Mutta sitten ku sysäsin ite asioita liikkeelle mun omalta kantilta niin oli paljon kivempaa. Ei kannata jäädä vellomaan itsesääliin, kun kaikki muut elää elämäänsä ympärillä. Siinä menettää niin paljon.

Joskus sitä vaan tietää, mikä on itselle parasta. Jotkut vanhat ihmissuhteet voi jäädä painamaan, vaikka tietää, että ne satuttaa itseä niin pitkään ettei se pääty hyvin. Mun piti oppia kantapään kautta, ketkä ei tee mulle hyvää ja vaan katkasta ne pois mun elämästä. Oon tähän aika tyytyväinen nyt.

Tää oli aika deep

Martta

Aamuhetkiretki

Viimeinen kesäaamu, herään itsekseni kasilta. Puen villapaidan päälle, vedän marjamyslin naamaan ja ei kun ulos aamukävelylle. Pieni kaupunginosa on vielä unillaan, kun mä hiippailen aurinkoista tietä eteenpäin. Kasteinen ruoho kastelee kangaskenkien kärjet, ja heinänkorret viistää lahjetta. Aamut on jees - kunhan vaan jaksaa herätä.

- Linnea