Myöhäisillan tuotoksia

Joskus muutkin tuntee tuskaa.

Ainahan joku muu tuntee. Mutta sillon kun on kyse ystävästä niin pitää osata ohjata omat päänsäryt ja läksyt hetkeksi muualle ja kuunnella. Pitää korvat auki. Koska joskus voi käydä niin että toinen on herkässä tilassa ja sitä huomaamattaan mukiloi ihan mustelmille. Pitäkää aistit hereillä.

Tää päivä oli täynnä syvällistä keskustelua ja tunteita, hirveen tylsää mut sit toisaalta hirveen tarpeellista. Joskus tulee unohdettua että ketkä ne on oikeesti sun ystäviä ja ketkä ei.
Kiitos teille, jotka ootte. Teidän takia mäkin voin olla.

Martta

hyshys

Lokakuu on hiljainen. Se kuluu, koko ajan, tasasta tahtia. Silti sitä ei huomaa, ennen kun se on jo kohta kuollut. Syksyn pimeät illat, lehtien kahina jaloissa, mullan ja maan tuoksu.
Joku oli tehny katutaideteoksen mun kotikadulle. Siinä joku korkeaääninen nainen lauloi viemäristä syksyistä laulua. Siis oikeesti lauloi. Aina, kun juoksin ratikkapysäkille takki hulmuten perässä, kun sitä ei ehtinyt laittaa kiinni aamukiireessä, se lauloi siellä. Joka ikinen päivä, aamusta iltaan se oli muistuttamassa lokakuusta.
Lokakuussa olin rohkea. Tein muutoksen - leikkasin mun pitkät hiukset pois, ja uskalsin astua mukavuusalueen ulkopuolelle. Uudistuksia uudistusten perään. Tähän mennessä mikään niistä ei oo ollu huono juttu.

Viime viikolla, eli syyslomalla tein paljonpaljon kaikenlaisia juttuja aina messuista kirppariin, ja sieltä kaupunkilomaan Joensuussa kavereiden kanssa. Aktiiviloma on mun juttu, en pysty olemaan hiljaa, yksin ja rauhassa. Ainakaan kauaa. Tokana yönä Joensuussa tuli ensilumi. Se oli ihan puhtaanvalkosta, eikä sellasta ruskeeta loskaa. Yön aikana oli koko lokakuu vuorattu jäällä, vaihdettu lämpimät sävyt yksinkertaiseen valkoseen. Oli tosi kaunista ja ihanaa, vaikka rikkinäisistä kengänpohjista menikin lunta sisään, mikä kasteli mun sukat. Loppureissussa lunta olikin jo niin paljon, että pystyttiin laskemaan peppumäkeä portaista, joissa ei ollu talvikunnossapitoa. Odotan talvea, vaikka se onkin kylmä ja pimeä, mutta nyt saa vielä hetken olla lokakuu.

♥: Linnea