Joskus muutkin tuntee tuskaa.
Ainahan joku muu tuntee. Mutta sillon kun on kyse ystävästä niin pitää osata ohjata omat päänsäryt ja läksyt hetkeksi muualle ja kuunnella. Pitää korvat auki. Koska joskus voi käydä niin että toinen on herkässä tilassa ja sitä huomaamattaan mukiloi ihan mustelmille. Pitäkää aistit hereillä.
Tää päivä oli täynnä syvällistä keskustelua ja tunteita, hirveen tylsää mut sit toisaalta hirveen tarpeellista. Joskus tulee unohdettua että ketkä ne on oikeesti sun ystäviä ja ketkä ei.
Kiitos teille, jotka ootte. Teidän takia mäkin voin olla.
Martta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti