Viime kuukaudet on ollu hämmentävää aikaa. Oon oppinut uutta ihmisistä. Miten vahva voi olla, vaikka on sisältä täysin rikki. Miten vaikeeta on loihtia se hymy joka päivä kasvoille, vaikka tekis mieli vaan jäädä makaamaan paikoilleen eikä koskaan liikkua enää. Ja oon oppinut uutta itsestäni. Mulla tulee aina olemaan heikkoja puolia joiden varjolla ei voi ratsastaa. Teen vääriä valintoja joskus, mut niinhän me kaikki.
Elämä on liian hankalaa käydä läpi yksin. Mä aina sanon, että ihan sama millainen taakka ihmisellä on, pieni tai suuri, tärkeintä on se että sillä on tukiverkko, jos se kompastuu, joka sen pongauttaa takasin ylös. Kaikki haluaa olla vahvoja, mutta joskus se ei riitä, se oma päättäväisyys. Tarvitaan toisen apua. Ja sitä on aina tarjolla.
Elämä heittelee, mut onneks me ollaan synnytty vastatuulessa.
-Martta
Ihan totta ja nää postaukset on ihania! Katellisena vaan lueskelen näitä ku ite en omaa blogiani oikee oo jaksanu kirjottaa :D
VastaaPoista