Myöhäisillan tuotoksia

Joskus muutkin tuntee tuskaa.

Ainahan joku muu tuntee. Mutta sillon kun on kyse ystävästä niin pitää osata ohjata omat päänsäryt ja läksyt hetkeksi muualle ja kuunnella. Pitää korvat auki. Koska joskus voi käydä niin että toinen on herkässä tilassa ja sitä huomaamattaan mukiloi ihan mustelmille. Pitäkää aistit hereillä.

Tää päivä oli täynnä syvällistä keskustelua ja tunteita, hirveen tylsää mut sit toisaalta hirveen tarpeellista. Joskus tulee unohdettua että ketkä ne on oikeesti sun ystäviä ja ketkä ei.
Kiitos teille, jotka ootte. Teidän takia mäkin voin olla.

Martta

hyshys

Lokakuu on hiljainen. Se kuluu, koko ajan, tasasta tahtia. Silti sitä ei huomaa, ennen kun se on jo kohta kuollut. Syksyn pimeät illat, lehtien kahina jaloissa, mullan ja maan tuoksu.
Joku oli tehny katutaideteoksen mun kotikadulle. Siinä joku korkeaääninen nainen lauloi viemäristä syksyistä laulua. Siis oikeesti lauloi. Aina, kun juoksin ratikkapysäkille takki hulmuten perässä, kun sitä ei ehtinyt laittaa kiinni aamukiireessä, se lauloi siellä. Joka ikinen päivä, aamusta iltaan se oli muistuttamassa lokakuusta.
Lokakuussa olin rohkea. Tein muutoksen - leikkasin mun pitkät hiukset pois, ja uskalsin astua mukavuusalueen ulkopuolelle. Uudistuksia uudistusten perään. Tähän mennessä mikään niistä ei oo ollu huono juttu.

Viime viikolla, eli syyslomalla tein paljonpaljon kaikenlaisia juttuja aina messuista kirppariin, ja sieltä kaupunkilomaan Joensuussa kavereiden kanssa. Aktiiviloma on mun juttu, en pysty olemaan hiljaa, yksin ja rauhassa. Ainakaan kauaa. Tokana yönä Joensuussa tuli ensilumi. Se oli ihan puhtaanvalkosta, eikä sellasta ruskeeta loskaa. Yön aikana oli koko lokakuu vuorattu jäällä, vaihdettu lämpimät sävyt yksinkertaiseen valkoseen. Oli tosi kaunista ja ihanaa, vaikka rikkinäisistä kengänpohjista menikin lunta sisään, mikä kasteli mun sukat. Loppureissussa lunta olikin jo niin paljon, että pystyttiin laskemaan peppumäkeä portaista, joissa ei ollu talvikunnossapitoa. Odotan talvea, vaikka se onkin kylmä ja pimeä, mutta nyt saa vielä hetken olla lokakuu.

♥: Linnea

Palanut kieli (levollinen olo)

Syksy on tulossa taas, kovaa vauhtia, se lentää kohti ja kaataa maahan keltaisten lehtien joukkoon. Syksy on mun lempiaikaa. Syksyllä on mun synttärit, syksyllä on värikästä ja vähän koleaa, syksyllä juon teetä liian paljon ja pidän mummin kutomia kutittavia villasukkia ja hiippailen niissä ympäri kotia. Syksyllä kaivan taas kaikki kirjat esiin ja pidän omia lukuhetkiä, menen parvekkeelle viltin kanssa katsomaan kun siinä vieressä sataa. Syksyllä kävelen kumppareissa ja hypin lehtien seassa ja pyöräilen viimeiset kerrat, nautin auringon viime säteistä ja hymyilen. Syksy on kiva.

#deep

Oon pyöriny viimeaikoina paljon vähemmän vanhojen kavereiden kanssa ja hankkinu vähän enemmän pitoa mun "kevyempiin" kaverisuhteisiin. Oli tosi hassua aluks, mutta nyt mä oon jo ihan tottunut. Asiat vaan muuttuu. En kyllä halunnu hyväksyä sitä ensin. Velloin vaan siinä miten tyhmää kaikki on ja etten haluu että mikään muuttuu. Mutta sitten ku sysäsin ite asioita liikkeelle mun omalta kantilta niin oli paljon kivempaa. Ei kannata jäädä vellomaan itsesääliin, kun kaikki muut elää elämäänsä ympärillä. Siinä menettää niin paljon.

Joskus sitä vaan tietää, mikä on itselle parasta. Jotkut vanhat ihmissuhteet voi jäädä painamaan, vaikka tietää, että ne satuttaa itseä niin pitkään ettei se pääty hyvin. Mun piti oppia kantapään kautta, ketkä ei tee mulle hyvää ja vaan katkasta ne pois mun elämästä. Oon tähän aika tyytyväinen nyt.

Tää oli aika deep

Martta

Aamuhetkiretki

Viimeinen kesäaamu, herään itsekseni kasilta. Puen villapaidan päälle, vedän marjamyslin naamaan ja ei kun ulos aamukävelylle. Pieni kaupunginosa on vielä unillaan, kun mä hiippailen aurinkoista tietä eteenpäin. Kasteinen ruoho kastelee kangaskenkien kärjet, ja heinänkorret viistää lahjetta. Aamut on jees - kunhan vaan jaksaa herätä.

- Linnea

Likaiset hiukset ja puhdas sydän

Kaverit on kivoja. Elämä pyörii.

kiitos näistä päivistä, hassut

<3: martta

New page

Heipä hei. Kesä meni, syksy ja arki alko.  Mulle arjen alku on ollu huippuhauskaa, oon saanu vihdoin kääntää uuden sivun elämässä. Uusia opettajia, uusia kavereita, jotka ei tiedä musta mitään. Voin olla koulussa nykyään just se, kuka oikeesti oon. En vaan joku harmaan harson verhoama seinäruusu. Oon saanu hirmuisesti uusia kavereita ja oon superkiitollinen siitä. Se on pakko sanoo lukion alusta, että oppiaineet on törkeesti vaikeempii ku mitä ne oli peruskoulussa, mutta tästä alkujärkytyksestä suunta on vaan ylöspäin. Vielä on aikaa miettiä lukujoukkoja ja itseisarvoja. Kaikkeen on vielä aikaa, kunhan vaan sitä järjestää. Se, että jaksaako järjestää, onkin ihan toinen kysymys. Kun kysyn tota kysymystä just kotiin palanneelta ryysyläiseltä kello viisi, kun se on ollut aamulla puol kahdeksasta asti koulussa tai matkalla sinne tai takasin, se sanoo: "Hell no, mitä sä ees mietit?! Mä makaan nyt tässä sohvalla ja haluun ruokaa ja suklaata ja mielellään lämpimän viltin, jonka alle kääriytyä." Kivat asiat viilettää multa ohi. Kunhan tästä alkuväsymyksestä päästään niin juoksen ne kiinni.

 Musta on ihan kivaa, että syksy tulee. Mulla on saappaat, jalat ei kastu. Mulla on villapaitoja, ei tuu kylmä. Mulla on paljon muistoja kesältä, ne lämmittää. Ja ystävät ympärillä. Mulla tulee olemaan kaikki aika hyvin.

- Linnea

Vielä on kesää jäljellä

...viikko! Ensi viikon tiistaina, 13. päivä alkaa jo uusi lukio ja uudet kuviot. Kauhistuttaa, pelottaa, jännittää, kikatuttaa ja kuumottaa. Kirjoja pitäis hankkia ja kaikkea uutta lukiota varten, ja mulla ei oo mitään hajua että millon ja mistä ja miten. Voisko joku auttaa?!

Viime viikko meni sekä mulla että Linnealla musaleirin parissa. Sieltä ei kertyny kuvia, koska kamera jäi lojumaan huoneeseen lähes koko leirin ajaks. Oli kuitenkin taas tosi hauska leiri ja jotenki tosi hassua että se on vuodesta toiseen samanhenkinen ja ne samat ihmiset siellä ympärillä. Jotkut asiat pysyy.

 Sitä ennen olin viikon mökillä poimimassa marjoja ja kaikkee tosi tylsää ja epämielenkiintosta, söin liikaa, nukuin liikaa, olin sisällä liikaa. Kaikkee mökkeilyä. Huomenna ois tarkotus mennä takasin, tosin vahvistetulla porukalla. Venny tulee meille tänään yöks ja sit huomenna lähetään mökille :) Uskoisin että se on hieman kivempaa kun se tuntitolkulla marjojen poimiminen ja sisällä mätäneminen!

Mä uppouduin meiän blogin syövereihin ja tajusin että siitähän on tosi vähän aikaa kun vasta odotettiin kesää ja innostuttiin päivien pitenemisestä. Mihin mä oon mun kesän käyttäny? Oon ollu sisällä, mökillä, portugalissa, töissä, sisällä, sisällä, koneella, koneella ja siinäpä se. Nyt on vielä vika viikko aikaa tehdä kesälomajuttuja; menkää tekemään! Mäkin sain sen peltojuoksun mun bucket listiltä pois <3 Ah.

Nauttikaa!

<3: Martta