Sommar och blommor

 

Kesä näkyy, tuntuu ja tuoksuu kaikkialla, minne vaan sattuu kävelemään. Mun kesä alko virallisesti vähän aikaa sitten ostetusta jäätelötuutista, jonka menin pianotunnilta tullessa hakemaan omakseni lähikaupasta, kun kuljin ohi. Ihan vaan siks, että oli lämmin päivä, taskun pohjalle oli jääny just sopivasti muutama hassu kolikko ja mun teki mieli syödä jäätelöä ihan vihreessä pihassa ja maata nurtsilla.
Mulle kesä tarkottaa spontaaneja tekoja, lämmintä säätä ja kavereita. Kokemuksia ja kommelluksia, joita voi kokea vaan kesällä, vaan siinä hetkessä. Esimerkiks sitä hetkeä, kun ostetaan torilta kymmenen kilon mansikkalaatikko ja syödään se puolessa tunnissa, ei voi kokea millonkaan muullon. Jokanen kesä on erilainen, vaikka niissä on samanlaisia piirteitä. Ikinä ei voi olla tasan yhtä nuori tai tasan yhtä vanha kuin oli viime kesänä.

Viime aikoina oon vihdoinkin ehtiny tehdä paljon asioita. Oon mm.käyttäny hyvin monta miljoonaa askelta kirppareita koluten, korkannu mun maauimalakauden käväisemällä pulahduksella kumpulassa, tuntenu itteni yksinäiseks, laulanu, käyny YH tunnilla luokan kanssa mäkkärissä, saanu mun jopon taas käyttökuntoon ja huristellu sillä, nähny kavereita  keitä en yleensä nää, ja nauranu. Nauranu paljon. Onneksi. Yks tärkeistä ja hauskoista hetkistä oli, kun oltiin Hildan ja Liisan kanssa Maailma kylässä -festareilla. Syötiin ylihyvää festariruokaa, kuunneltiin Kuningasideaa ja tanssittiin Sutsisatsaa Fröbelin palikoiden tahtiin.

 

 Eilen oltiin Martan kanssa varmaan kaks tuntia meidän pihalla viltillä jillailemassa kera suklaan ja musiikin. Se oli sellanen hetki, jonka mä tietoisesti tallensin mun muistoihin. Kaiken sen, miltä siellä tuoksu, näytti ja kuulosti. Tallensin sen muiston ens syksyä ajatellen, että kiireessä ja paineessa ois helppo muistaa rentoutua ja hengittää syvään. Sen hetken jälkeen oli tosi paljon helpompi ajatella, että ehkä se maailma ei kaadu, vaikka en mä siitä mantsasta kymppiä päättötodistukseen saakaan.

Mun ysin päättärit on ylihuomenna. Tai siis meidän. Kaikki alkaa pikkuhiljaa valmistua sitä varten, mekko ostettu ja esitysbiisi alkaa olla kuosissa. Huh. Eihän sitä nyt kestänykkää kun yhdeksän vuotta. VAAN yhdeksän vuotta, jo yhdeksän vuotta. Seuraavan yhdeksän vuoden päästä mä oon 25, eli puolivälissä viidestäkymmenestä. Yeah, time is short. Tai sitten ei.

♥: Linnea

Vastauksia kiitos

Mulla on huono päivä. Viikko. Elämä. Raivosin ihan liikaa ja turhasta. Voisin heittää ketä vaan nyt tuolilla.
Joskus valehtelu on sallittua, jos sillä suojelee toista. Eiks vaan?

Se iski muhun tänään päivällä. Haluan lokeroitua. Kaikki muut kattoo toisiaan ja ajattelee "toi on se tanssija" "toi on se laulaja" "toi on se voimistelija" "toi on se hyvä oppilas". Mulla ei ole mitään niistä. Kukaan ei tunne mua. Kaikki muut on leimattu. Kaikki stipendit ja kunnianimet ja leimat on jo jaettu. Mulle ei riittänyt.

Surullista mutta totta, oisin mielummin leimattu ihan mikskä vaan. Kauheeksi. Ärsyttäväksi. Rasittavaksi. Mutta en näkymättömäksi. Se on mun painajainen. Tää on. En halua olla enää ihan ok kaikessa. Jos pitää sanoa eka laulaja, tanssija, näyttelijä, ei mua sanota. Aina joku muu tulee mieleen. Mutta mä oon tehnyt ihan yhtä paljon töitä. Haluan sitä ihan yhtä paljon. Silti mua ennen laitetaan kaikki muut. Miksi? Mitä mä teen väärin? Millon mun vuoro tulee?

Martta

I've been missing you

                      

                       

                      Hei taas!

ystävä

odotettu

rakas

ihana

lämmin

kukkaiskeiju

mausteinen

rauhallinen

villi

eloisa

hiekka

sympaattinen

tuoksuva

hullu

vesi

erikoinen

poikkeuksellinen

vapaa

pisamat

sielukas

kutkuttava

aika

sekainen

olotila

liehuva

lupaava

haaveileva

polttava

viileä

tanssi

hymyilevä

sekopäinen

oma

tyylikäs

vanha

uusi

tunnelma

mietiskelevä

erityinen

kaunis

romanttinen

pirteä

aurinko

vihreä

jäätelö

hurmaava

täysi

uninen

ikimuistoinen.

Ihanaa, kun olet taas täällä.

Tervetuloa, käy peremmälle.

Olethan vähintään yhtä hyvä kuin viimeksi?

Tai jopa parempi.

 ♥: Linnea

:)

Hyvää vapun jälkeistä aikaa! (?) Toivottavasti teillä oli kaikilla kiva vappu ja kiva viikko muutenki. Mulla oli ainaki! Mentiin kavereiden kaa piknikille ja sitte raunalle yöks. Keskiviikkona näin Tiiaa ja esittelin sille vähä käpylä hoodzeja :)

Kävin myös keskiviikkona (vai torstaina..?) kattomassa Raunan ja Venlan kaa katto Pitch perfectin. Se oli tosi hyvä, varsinki kaikki musakohat! Suosittelen varsinki jos oot kiinnostunu musiikist tai laulamisesta, mulle se oli ainaki tosi hyvä! Eilen Venny tuli meille kattomaan leffaa ja syömään, ja oli kans tosi kiva nähä sitäki "pitkästä aikaa" :) Tänää menin äidin ja mun veljen kaa syömään keskustaan ja kattoo Pitch perfectin uudestaa, koska äiti halus nähä sen ja mä tykkäsin siit nii paljon et halusin mennä uudestaan :D Nyt chillailen kotona yökkärissä ja suunnitelmissa on teen juontia ja yöllistä dataamista.

Mul on tiistaista asti ollu ihan sika hyvä fiilis. Oon ollu ilosella ja muutenki tosi rennolla päällä ja se on kivaa tuntee sellastaki pitkästä aikaa :) Oon saanu ihmisistä ihan uusia puolia esille ja musta tuntuu että tunnen ihmisiä paljon syvemmin ku ennen. On ihana tunne ku muut avautuu asioista vaan mulle, koska ne luottaa muhun niin paljon. Ja mä oon tosi imarreltu siitä että mulle kerrotaan eri asioita. Joidenkin ihmisten kanssa vaan voi jutella tuntitolkulla ja mennä vaan aiheissa syvemmälle ja syvemmälle kunnes ollaan jo tosi, tosi intiimeissä ja henkilökohtasissa jutuissa ettei oikeesti oo mitään salattavaa. Se on yks ihanimmista tunteista. Ettei tarvii pitää salaisuuksia, koska toinen tietää susta ihan kaiken. Sä oot 100% sinä, etkä voi ees esittää mitään. Tosi helpottavaa.

Kun luin Linnean aiempaa postausta ja huomasin että meillä on oikeesti tosi vähän aikaa näiden ihmisten kanssa, pelästyin ekana tosi paljon, koska nää ihmiset on mulle tosi tärkeitä ja läheisiä. Mut sit rupesin miettimään. Uudistuminen on tärkeetä. Ei voi jäädä samaan kohtaan jumittamaan ikiajoiks. Ehkä on ihan hyväki juttu oikeestaan, et ilma vähä vaihtuu ja piirit puhdistuu. Ei sillä ettenkö rakastais mun koulukavereita, koska ihan oikeesti ne on mulle mielettömän läheisiä, mutta joskus uusi ei oo pahasta. Niin musta ainakin nyt tuntuu.

Okei nyt menee syvälliseks ja ette varmaa enää jaksa lukee mitään, joten mä lopettelen tältä illalta! Toivottavasti teillä tulee olemaan ihana viikonloppu!

<3: Martta

Mayday May Day

Hellurei ja hauskaa vappua everybody! Toivottavasti se menee ja meni paremmin teillä ku mulla, koska oon ollu koko vappuviikon kipeenä. Sima ja munkit vaihtu mun kohdalla buranaan ja tropicana-mehuun (joka on mun mielestä ehkä paras lääke kaikenlaiseen kipeilyyn!), mut joskus käy näin. Kyl niitä vappuja tulee joka vuosi taas uudestaan. :)

Oltiin viime viikolla luokan kaa leirikoulussa Virossa. Siellä oli mahtava sää ja tuntu ihan siltä, kun ois tullu Suomen kesään! Farkuissa oli liian kuuma ja ihmiset kaiveli matkalaukuistaan aurinkolaseja päihinsä. Koko viikon oli superhauskaa, mut oli harmi ku kaikki ei päässy mukaan, niin kuin esimerkiksi yksi blogia kanssani pitävä toverini. Aina välillä kaiken ohjelman ja hauskuuden keskellä tuli mieleen se karu tosiasia, että nyt enää 21 (?!) koulupäivää näiden ihmisten kaa ja sit suuri osa kaverisuhteista kuihtuu kasaan, kun ei vaan tuu nähtyä ja pidettyä yhteyttä. Vaikka on haikeeta ja surullista, että osa kavereista haihtuu pois, nii silti tulee aina uusia kavereita uusista paikoista. Nyt kuitenki aion nauttia näistä paristakymmenestä päivästä näiden vanhojen kavereiden kanssa ja itkeä kun itkettää, mutta silti päästä siitä yli ja katsoa kauemmas. Siellä kauempana mä oon kohta.
Tässä vielä kuvia ja tunnelmia ihanalta viikolta, koska niin kuin joku fiksu on joskus sanonut; yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ;)

Mun laivabuffetaterialla on aina sama rakenne: alkuruoka, jälkiruoka, jälkiruoka. Kohtalotovereita? 

Paikallisen Prisman jogurttihyllyltä löytyi prinsessajogurtti valkosuklaahipuilla. Alkoi vähän lapsettaa.

New Yorkerin vaatelöydöksiä :)

Nyt mä meen nukkumaan, jos se sit vaikka sais tän ikävän taudin pois mun kimpusta!

♥: Linnea

FAKTA HOMMA eli 10 random faktaa itsestäni

1. Olen tunteellinen
En tiedä kyllä mistä tää johtuu. Mutta kaikki jotka mut tuntee voi olla samaa mieltä siitä että itken aina ja kaikkialla ja kaikesta, ihan mistä vaan. Yhtäkkiä saattaa tulla flashback johonkin ihanaan juttuun tai joku kohtaus saattaa olla tunteellinen teatterissa ja purskahdan yhtäkkiä itkuun. Pienenä olin vielää viissataa kertaa herkempi kun nykyään.

2. Huoneeni seinä on keltainen
Keltanen on mun lempiväri, ja käytän sitä kaikessa aika paljon! Se myös kuvaa mua aika paljon, koska oon luonteeltani tosi pirteä ja nauran paljon.

3. Poden sillointällöin mini-identiteettikriisejä
Aina jos tutustun johonkin mielestäni tosi huippu-ihmiseen, voi olla että rupean matkimaan sitä tahallani tai tahattomasti. En vaan oo ihan varma siitä kuka oon vielä. Joten jos rupeen toistelemaan sun sanontoja tai tapaa nauraa niin luultavasti vaan tykkään susta tosi paljon ihmisenä ja yritän olla samanlainen kuin sä :)

4. Tänä vuonna aion juosta pellolla
Hahahaa! Tästä puhun aina ja koko ajan. Oon halunnut toteuttaa tän villin elokuva-pellollajuoksu-skenaarion niin pitkään kun muistan, ja mulla on todella tarkat visiot siitä että mitä laitan päälle yms. Kuka veis mut kesällä pellolle..?

5. Olen ankara itselleni (ja muille)
Saan välillä ihan kauheita kohtauksia vaikka kesken säveltämisen tai laulamisen, että "raah en osaa mitään tää on turhaa paskaa". Mun mielestä ne on ihan tarpeellisiakin välillä, että aivot puhdistuu :D Voin olla välillä myös vähän ärsyttävän nipo joissain asioissa, kuten jos pitää olla hiljaa treeneissä, mulla ei oo mitään ongelmaa huutaa kurkku suorana että nyt perkele sulkekaa ne suut. 

6. Mulla tulee ikävä muita todella helposti
En taaskaan tiedä miksi; ehkä tää liittyy mun herkkyyteen jollain tasolla...?

7. Mulla on sängyssä yhteensä ehkä viisi tyynyä
En vaan pysty nukkumaan yhdellä. Tai pystyn, mutta se on tosi vaikeeta. Ja mulle on hankittu höyhentyyny ihan vaan koska ruinasin sitä niin pitkään.

8. Mulla on suunnitelmia
Tulevaisuuden varalle siis. Oon oikeestaan tehnyt kokonaan A- ja B-vaihtoehdon ittelleni kaiken suhteen.

9. Oon todella intohimoinen
Tämä tarkoittaa siis sitä, että multa yleensä löytyy vahva mielipide kaikkeen.

10. Mua väsyttää
Moikka, meen nyt nukkumaan!

<3: Martta

Aina ei vaan jaksa

Huh. Mulla on ollu ihan järkyttävän raskas kevät kaikin puolin. Kaikkee mahollista pitäis ehtii tehä, ja sen lisäks vielä hoitaa kouluki kunnialla loppuun asti nää pari viimestä kuukautta. Mut mitä pitää tehä, jos on niin paljon tekemistä, ettei ehdi tehä mitään? Sekunnit, minuutit, tunnit, päivät, viikot valahtaa ohi nii, että silmissä vilisee. "Hei vähä hauska juttu tapahtu eilen, eiku olikse toissapäivänä, eiku kaks viikkoo sitte, tai en mä enää muista." Ihan niiku pikakelais elokuvaa eteenpäin, missä päähenkilön saa harteilleen hirveesti paineita ja ongelmia, ja kun se ratkasee ne, nii tulee onnellinen loppu. Missä mun onnellinen loppu on? -Tuhansien kilometrien päässä.

Kaiken maailman syiden takia tuli eilen mönkään menemisestä mieleen yks suomalainen leffa, joka ilmesty jo muutamia vuosia sitte: Sooloilua. Ei oo mun mielestä mikään kovin kummonen elokuva, mut siin on yks aivan loistava henkilöhahmo, nimittäin Kristiina Elstelän esittämä itsepäinen mummo. Leffassa se mummeroinen sanoo päähenkilölle näin: "Minulla on kaksi elämänohjetta, yksi miehille ja yksi naisille. Miesten on se, että älä ikinä jätä vaimoasi. Naisten on se, että kun kaikki menee pieleen, paista pannukakku." Näinpä mä sitte toteutin vanhan kansan neuvoja ja sain nipistettyy aikaa leipomiseen. Sen verran sovelsin, että tein pannukakun sijasta juustokakun, mutta eipä sen nyt niin väliä. :) Suosittelen, koska uskokaa tai älkää, leipominen on aika terapeuttista tekemistä. Pitää keskittyä täysillä siihen mitä on tekemässä, eikä aikaa jää minkään muun turhan tai stressaavan ajatteluun. Päätinpä siis antaa teillekin mahdollisuuden terapiajuustokakkuiluun, joten tässäpä tulee ohje, joka on Leila Lindholmin Pala kakkua -ja paljon muuta - kirjasta.

New Yorkilainen mustikka-juustokakku

Ainekset:

• 300 g digestivekeksejä
• 150 g voita tai margariinia 
• 600 g Philadelphia-tuorejuustoa
• 2½ dl maitorahkaa
• 1 dl sokeria
• 1 dl maissitärkkelystä
• 2 tl vaniljasokeria
• 3 kananmunaa
• 1 dl kuohukermaa
• 200 g valkosuklaata
• 1½ dl mustikoita

1. Kuumenna uuni 175 asteeseen.

2. Murskaa keksit hienoksi ja sekoita muruihin sulatettu voi.

3. Painele keksiseos halkaisijaltaan 24cm:n irtopohjaisen teflon vuoan pohjalle.

4. Esikypsennä pohjaa uunin keskillä n. 10 min. Jäähdytä.

5. Vatkaa tuorejuusto ja maitorahka keskenään kulhossa ja lisää sitten sokeri, maissitärkkelys ja vaniljasokeri.

6. Lisää juustoseokseen yksi kananmuna kerrallaan ja lopuksi kuohukerma.

7. Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa ja lisää seokseen.

8. Kaada juustokakkuseos keksipohjan päälle vuokaan ja ripottele päälle mustikat.

9. Kypsennä kakkua uunin keskiosassa n. 40 min. Peitä foliolla, kun kakku on tullut kullankeltaiseksi, jotta se ei tummu liikaa.

10. Sammuta uunin virta ja jätä kakku jälkilämpöön n. 30 minuutiksi.

^^Ite pidin aika paljon kauemmin uunissa, jotta kypsyi, mutta omaa harkintaa saa käyttää. :)

Sitten vielä lopuks sellanen biisi, joka saa mut aina paremmalle päälle, ja aattelemaan, että mä oon hyvä just tälläsenä ja tuun vielä onnistumaan. Tiiän, että on radiossa aika puhkikulutettu kappale, mut oon löytäny siit jonkun uuden piirteen, joka ainaki mulla toimii tsemppaajana.

♥: Linnea